Viikko on vierähtänyt nopeasti ja kasvettu on kovin, syntymäpainot on tuplattu. Vähän on massut ollut sekaisin, mutta hienosti Kukka on jaksanut pennut hoitaa.  On se onni, että on tuollainen superkoira. 

Itsestäni en kyllä pysty sanomaan samaa. Tuossa laatikon reunalla sitä on tullut aikaa vietettyä silmä tarkkana ja jokaista pientä inahdustakin pohdittu jokaiselta kantilta, ja Pete, rakas avopuolisoni, sanoikin, että sen verran viisaita juttuja on laatikon reunalta kuulunut, että nämä saakin sitten kuulemma olla meikäläisen ensimmäiset ja viimeiset pennut :) Mutta on se vaan niin jännää...

Ja onhan niitä ihana ollut seuratakkin. Eilen Tankilla oli ongelma, se ei meinannut mahtua nisille syömään, kun toiset olivat ehtineet paikalle ensin. Mutta onneksi oli tuota massaa, millä sitten sai itsensä viimein jyrättyä läpi. Ja välillä se putoaa nisiltä ja jää selälleen kuin koppakuoriainen :)

Pientä aktiviteettiakin on saatu tähän päivään mahtumaan, leikattiin pennuilta kynnet, kun olivat niin pitkiksi jo kasvaneet.

Tässä vähän kuvia noista söpöliineistä tältä päivältä: